Kategoria: Yleinen

Sote uudistus on viimeaikoina ollut enemmän kuin koskaan pinnalla. Osa huomiosta on kiinnittynyt valinnanvapauslakiin ja hallituksen rakoileviin riveihin, mutta muutkin tehdyt ja tekemättömät asiat soteen liittyen ovat puhuttaneet. Paljon puhutaan siitä kuka sanoi, mitä sanoi ja miksi sanoi, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei missään tapauksessa olisi pitänyt tehdä ja mitkä kenenkin motiivit ovat. Valitettavan vähän puhutaan kuitenkin siitä, mitä sote kentällä tapahtuu tavallisen palveluita tuottavan yrittäjän ja palveluita saavan asiakkaan näkökulmasta.

Tässä blogikirjoituksessa kerron muutamia esimerkkejä siitä miten ruohonjuuritasolla menee tällä hetkellä. Olen huolissani siitä, että jonkin asteinen vauhtisokeus tai sokeus ylipäätään on vallalla juuri nyt. Pelkään, että käsillä olevan muutoksen varjolla jätetään huomioimatta se mihin kentällä pitäisi kiinnittää huomiota. Vaikuttaa siltä, että katseet ovat niin tiiviisti tulevaisuudessa, että ei huomioida sitä millainen sekava tila on ottanut vallan. Tulevaisuutta pitää rakentaa ja suunnitella, mutta jos pienyrityksillä ei ole edes riittävää tietoa muutoksesta, resursseista puhumattakaan on muutoksen tekeminen todella haastavaa. Suurin ongelma on siis tiedon puute, tämä aiheuttaa hämmennystä, hätiköintiä, aktiivista odottamista ja sekaannusta. Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää muutoksen tekemisen ohella huomioida sitä miten tämä kaikki heijastuu asiakkaisiin ja kentällä työskenteleviin. Seuraavissa kappaleissa kuvaamani tilanteet eivät kuvaa välttämättä koko maan tilannetta. Varmasti maakunnallisia eroja löytyy. Yhtä kaikki nämä ovat esimerkkejä elävästä elämästä.

Omavalvonta ja sen merkitys

Ensimmäisenä haluan puhua omavalvonnasta. Perinteinen toiminnan omavalvonta on saanut rinnalleen myös tietosuojan ja tietoturvan omalvalvontasuunnitelman. Omavalvonnan rooli tulee kaiken kaikkiaan vahvistumaan entisestään tulevaisuudessa, valvonnan painopisteen siirtyessä yhä enemmän omavalvonnan piiriin. Omavalvonnan tulisi nimensä mukaisesti olla yrityksen toiminnassa mukana kulkeva työkalu, jossa kuvataan yrityksen tapaa toimia. Siihen liitetään asiakirjoja, jotka liittyvät yrityksen toimintaan ja ovat arjessa aktiivisesti käytössä. Omavalvonta on myös valvovan viranomaisen valvontaväline. Yrityksien omavalvontasuunnitelmiin tutustutaan kun yritys aloittaa toimintaansa, tarvittaessa ja ennen mahdollista tarkastuskäyntiä.

Matkoillani törmäsin kuntaan, jossa yritysneuvonta kopioi, leikkaa ja liimaa tuoreille sote alan yrityksille omavalvontasuunnitelmat! Kyseessä ei ole suuren suuri kunta, mutta kyllä näitä samasta puusta veistettyjä omavalvontasuunnitelmia löytyy varmasti useita. Olin sanaton ja mykkä järkytyksestä. Jos mietitään sote alan yrityksen toimintaa ja sitä miten kenttä on ylipäätään muuttumassa omavalvonnasta tulee se väline ja linkki viranomaisen ja yrityksen välillä minkä pitää olla aivan absoluuttisen ajantasainen ja paikkaansa pitävä. Se ei saa sisältää mitään satuilua ja sen pitää kuvata kunkin yrityksen omaa toimintaa. Jos se ei sitä kuvaa ja jotakin tapahtuu joutuu yrittäjä itse siitä myös vastuuseen. En osoita sormellani tuoreita yrittäjiä he hakevat yritysneuvontaa ja sitä myös olettavat saavansa. En oikeastaan syytä edes yritysneuvojaakaan, eiväthän he ole sote alan asiantuntijoita eivätkä sitä myöden välttämättä ymmärrä omavalvonnan merkitystä. Mutta se minne suuntaan katseeni on valvovat viranomaiset. Mikä on valvonnan taso, jos tällaiset`samansisältöiset leikkaa liimaa omavalvonnat menevät läpi kerta toisensa jälkeen?

Vastaan on tullut myös yrityksiä, jotka omavalvonnasta kysyttäessä eivät ole edes tienneet mitä omavalvonnalla tarkoitetaan. Tämä ei siis välttämättä tarkoita sitä, etteivätkö he olisi joskus aikanaan omavalvontasuunnitelmaa tehneet, sitä vain ei ole sen jälkeen kertaakaan kysytty ja näin olen sitä ei ole myöskään tullut päivitettyä. Jälleen kerran kohdistan katseeni valvontaan, jos valvontaa ei ole, ei ole myöskään tarvetta päivittää säännöllisesti omavalvontasuunnitelmaa. Tämähän kuvaa myös sitä, että omavalvontasuunnitelman päivitys on pitkälti päivämäärän päivitystä, joten se ei sinällään ole mikään työväline, millainen sen pitäisi olla.

Pohdintaa: Miksi omavalvonnan merkityksen ymmärtämisessä on edelleen aukkoja? Miksi heikkolaatuiset omavalvontasuunnitelmat päästetään läpi toimintaa aloittavilla yrityksillä? Miksei heitä neuvota miten heidän tulisi suunnitelma tehdä, jotta se vastaa totuutta ja sitä mitä heiltä vaaditaan?

Valvonta ja osaaminen

Tässä tapauksessa puhun sekä aluehallintoviraston valvonnasta, että kuntayhtymien suorittamasta valvonnasta. Valvonnathan ovat hyvin pitkälle niin sanottuja pöytälaatikko tarkastuksia. Tarkastuksien kulku on hyvin samankaltainen. Tarkastuksessa katselmoidaan valvontakohteesta ja aiheesta riippuen tietyt dokumentit ja dokumenttien sisältö. Samalla käynnillä pyydetään todentamaan toimenpiteet joita on tehty mahdollisten aiempien huomioiden osalta. Tämän jälkeen laaditaan mahdollisia uusia huomioita ja hieman myöhemmin yritys saa käynnistä tarkastusraportin. Tämän jälkeen yritys jää taas omiin oloihinsa kunnes seuraavan tarkastuksen aika jälleen koittaa. Dokumentteihin tukeutuvissa tarkastuksissa vaarana on kuitenkin se, että ne pohjautuvat pelkästään dokumentointiin, jolloin käytännön toimintojen havainnointi saattaa jäädä hyvin pinnalliseksi.

Tarkastuskäynneillähän pitäisi tutustua myös toimitiloihin ja niiden aikana tulisi haastatella ainakin muutamia asiakkaita. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa. Työntekijöitä ja asiakkaita haastattelemalla yrityksen tilanteesta voisi saada huomattavasti kokonaisvaltaisemman kuvan.  Miten yritykset voivat kehittää itseään tällaisten käyntien pohjalta? Valvonnanhan tulisi antaa yritykselle myös suuntaviivoja sen suhteen mitä heidän tulee tietää ja mitä pitäisi tehdä paremmin. Olen kuullut liian monta kertaa miten ennen tarkastusta laitetaan hurjalla tohinalla koko dokumentaatio tai ainakin valvontaan liittyvä dokumentaatio kuntoon, ja mikä pahinta fiksataan työvuorosuunnitelmat näteiksi haamutyöntekijöillä, jotta ne hoitomitoituksia ja kun ovi sulkeutuu tarkastajien jälkeen kaikki jatkuu kuten aina ennenkin. Mikään ei muutu koska näinkin pärjää. Tiedän kyllä miksi tätä tehdään kuten tehdään. Dokumentteihin perustuva valvonta on helppoa. Dokumentit joko ovat kunnossa tai ne eivät ole. On paljon monimutkaisempaa lähteä arvioimaan käytännöntasolla tapahtuvaa toimintaa. Toki on mahdollista tehdä huomioita yrityksen tilasta pelkkien dokumenttienkin avulla, mutta käytännön havainnointi antaa todellisemman kuvan siitä millä tasolla vaatimuksien toteuttaminen ihan oikeasti on.

Tarkastuksien osalta ehkä surullisimpia ovat tapaukset, joissa tarkastajat eivät ole tehneet kotiläksyjään kunnolla. Toisin sanoen he eivät ole olleet tietoisia siitä mitä he oikeastaan tulevat tarkastamaan, saati minkä lainsäädännön alle tarkastettava kohde kuuluu. Tämä on mielestäni merkittävä puute tarkastajan osaamisessa. Työhän pohjautuu nimenomaisesti sen tarkastamiseen onko tarkastettava kohde ymmärtänyt oikein mitä lainsäädäntö yritykseltä edellyttää ja toteutuuko tämä käytännössä. Tässäkään tapauksessa ei ole syytä osoitella yksittäistä tarkastajaa. Suurin ihmettelyni kohdistuu siihen, miten on mahdollista, että näinkin vastuullisessa työssä olevien henkilöiden osaamista ei tarkisteta ja varmisteta säännöllisin väliajoin? Valitettavaa tarkastuksien osalta on myös se, että hyvin useiden kuntien alueella olen kuullut yrittäjiltä ettei heitä ole kunnan toimesta käyty tarkastamassa pitkiin aikoihin, vaikka kunnalla tarkastusvelvollisuus onkin. Onpa käynyt niin, että aluehallintovirasto tekee tarkastuksia säännöllisemmin, kuin oma kunta.

Luonnollisesti tarkastajat ja valvonta eivät yksin ole syypäitä siihen, että aina aika-ajoin saamme lukea tarinoita räikeistäkin rikkomuksista. Kyllä siinä kohtaa myös yritys itse on tietoisesti liikkunut harmaalla alueella. Tiedän kuitenkin, että monet haluavat toimia hyvin ja lainmukaisesti, mutta he eivät vain yksinkertaisesti tiedä mitä heiltä vaaditaan ja ovatko he ymmärtäneet vaatimukset oikein. Tämä johtuu siitä, että kukaan ei ole tätä heiltä koskaan kysynyt. On kysytty dokumentteja, mutta ei ole varmistettu osaamista ja ymmärrystä. Monet pienyrittäjät ovat täysin yksin, ilman verkostoja joissa jaettaisiin tukea ja tietoja, tällöin he ovat täysin valvonnan ja siitä saatavan informaation varassa.

Tietosuojan ja tietoturvan taso

Tällä hetkellä jonkin verran kohinaa tietosuojan ja tietoturvan ympärillä on aiheuttanut EU:n tietosuoja direktiivi ja Kanta-palvelun vaatimukset. Pahoin pelkään, että kohinasta huolimatta on kuitenkin edelleen suuria aukkoja ymmärryksessä niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin osalta. Hyvällä maalaisjärjellä pääsee tässäkin asiassa jo pitkälle, mutta oma pelkoni on se, ettei tätä asiaa ymmärretä kokonaisuutena. Huomio on kiinnittynyt pitkälti digitaalisten järjestelmien tietoturvaan ja tietosuojaan. Fokus on karannut sieltä missä sen pitäisi olla, nimittäin käytännön työssä. Suurempaa huolta pitäisi pitää manuaalisista tiedostoista, niiden hallinnasta, henkilötietoja käsittelevien osaamisesta ja yleisestä laitteisiin liittyvästä turvallisuudesta. Hakkerit voivat kyllä ottaa tietojärjestelmät ja laitteet haltuunsa jos ne ovat suojaamattomia, mutta sellaista osaamista on vain harvalla. Jokainen meistä voi kuitenkin halutessaan napata mukaansa mielenkiintoiselta näyttävän paperin, mapin tai vihkon.Tai kirjautua järjestelmään, jonka salasana on liimattu post-it lapulle tietokoneen viereen tai tallennettu tietokoneen tai mobiililaitteen välimuistiin.

Olen kuullut kotihoidosta tapauksista, missä naapurit, sukulaiset ja muut kylänmiehet saattavat käydessään tutkailla puhtaasta uteliaisuudesta mummon tai vaarin ”reissuvihkoa”. Näissä vihkoissa harjoitetaan viestinvaihtoa asiakaan tilanteesta ja siitä mitä asiakkaan luona on tehty. Sinällään ymmärrän kyllä, että kommunikaation ja tiedonvaihdon vuoksi vihko on tärkeä, mutta aina pitäisi pohtia myös sitä voiko se aiheuttaa minkälaista hallaa, mikäli se päätyy vääriin käsiin.

Väittäisin siis, että koko tätä tietosuoja asiaa on lähdetty purkamaan väärästä päästä. Ensimmäisenä pitäisi keskittyä sen varmistamiseen, että yrityksen käytännön toiminnat vastaavat tietoturvan ja tietosuojan hyviä tapoja. Vasta tämän jälkeen kannattaa näkökulmaa laajentaa ja mennä asiassa pidemmälle kohti sähköisiä järjestelmiä. Nykytilan ja kokonaispaketin ollessa selvillä, ollaan valmiita dokumentoimaan yrityksen käytännöt sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Tietosuoja- ja tietoturva asioita ei pitäisi ylipäätään tehdä vain sen vuoksi, että ollaan menossa osaksi Kanta-palveluita tai, että lainsäädäntö muuttuu. Nämä asiat pitäisi olla yrityksen peruslähtökohta aina kun sensitiivistä tietoa käsitellään. En edelleenkään syytä tästä yrityksiä, vaan sitä millä tavalla viranomaiset ovat asiat yrityksille opettaneet. Ajatellaan, että jos se on dokumentoitu niin se on kunnossa, vaikka tosiasiassa dokumenteilla ei yritystä johdeta päivääkään, varsinkaan jos ne eivät kuvaa todellisuutta.

Sote kokeilut

Maakunnissa on meneillään paljon kokeiluja, hankkeita ja projekteja tulevaan sote muutokseen liittyen. Maakunnasta riippuen kokeilujen kohteet vaihtelevat jonkin verran. Suurinta puhetta viime aikoina aiheuttanut valinnanvapauslaki on aiheuttanut kenties mielenkiintoisimpia käänteitä eri projekteissa ja kokeiluissa.

Tietooni on tullut kaksi erilaista tapausta. Ensimmäisessä tapauksessa valinnanvapautta oli se, että lähetteen määräävälle taholle oli todennäköisesti annettu suppeahkot speksit kenelle lähetteen voi määrätä. Käytännössä tämä aiheutti sen, että pienyrittäjät rajautuivat tästä ryhmästä pois. Kummallisinta on ollut se, että vaikka asiakkaat ovat halunneet lähetteen tietylle tutulle terapeutille eivät he sitä tahdo saada. Ne ketkä ovat jaksaneet taistella, ovat lopulta saattaneet saada lähetteen haluamalleen palveluntuottajalle ja ne, jotka eivät tätä taistelua jaksa käydä, joutuvat tyytymään kohtaloonsa. Minusta tässä ei ole kyse valinnanvapaudesta ollenkaan, tai no joku sen valinnan on tehnyt, mutta ei ainakaan asiakas itse.

Toisessa tapauksessa pienyrittäjiä on kehoitettu listautumaan suuremman palveluntuottajan listoille. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi yksi tällaisella listalla oleva pienyrittäjä ei ollut saanut vuoteen tämän kanavan kautta yhtäkään asiakasta vaan asiakkaat on ohjattu suuremman palveluntuottajan omille työntekijöille. Onneksi tapauksen pienyrittäjällä oli kuitenkin muita olemassaolevia kanavia, joiden kautta hän sai asiakkaita. Muussa tapauksessa koko toiminta olisi voinut kuolla pois.

Se miksi tällainen lobbaaminen on vaarallista peliä on se, että tällä tavalla toimien asiakkaat totutetaan kokeilujen varjolla käyttämään tietyn palveluntuottajan palveluita ja sitten kun virallinen valinnanvapaus koittaa ohjautuu asiakas sinne mistä hän on tottunut palvelunsa saamaan jo kokeilun aikana. Tämä on puhtaasti psykologiaa. Toki mikäli palvelu on ollut huonoa, voi asiakas valita toisinkin, mutta tämän varaan ei voi toimintaansa rakentaa. Tämä ei totisesti anna luvattuja tasapuolisia mahdollisuuksia kaikille laadukkaasti työtään tekeville yrityksille siinä vaiheessa kun kaikki kilpailevat samoista asiakkaista (myös julkinenpuoli).

Sote yrittäjän vaikuttamismahdollisuudet?

Tämä kappale jää valitettavan lyhyeksi. Niitä vaikuttamismahdollisuuksia ei nimittäin juurikaan ole ollut. Kentällä pyörii järjestöt, isot toimijat ja hyväveli verkostot. Heillä on ollut aikaa ja mahdollisuuksia saada riittävää näkyvyyttä aikaiseksi päästäkseen istumaan oikeisiin pöytiin, niihin missä päätöksiä tehdään, missä niihin voidaan vaikuttaa tai missä niistä tiedotetaan. Samaan aikaan pienyrittäjät tekevät rajallisilla resursseillaan käytännöntyötä, kuvainnollisesti sormet mullassa. Eräässä tilaisuudessa pitkän linjan sote toimija, joka on tehnyt sote työtä kansainvälisellä tasolla kertoi, että Suomi on ottanut aivan omanlaisensa ja ei niin hyvällä tavalla ainutlaatuisen tavan toteuttaa tätä sote muutosta. Tämä samankaltainen muutos on viety läpi toisaallakin EU:ssa, eikä se ole missään saanut tällaisia muotoja kuin täällä meillä. En kyllä toisaalta minäkään ymmärrä kuinka byrokratiaa lisäämällä voidaan kuluja vähentää.

Hassua on esimerkiksi se, että terveyspalvelut ovat saaneet osakseen niin mittavaa huomiota vaikka ne pitävät sisällään vain noin 4% kuluista. Jos siis on tarpeellista leikata kuluja pitäisikö katseet kääntää sinne missä aiheutuu loput 96% kuluista? Lopulta sillä ei ehkä olekkaan niin suurta merkitystä vaikka joka pitäjässä olisi edelleen päivystys, jos puolet pitäjän väestöstä oirehtii muulla tavalla ja tarvitsee sosiaalialan palveluita. Vaikka esimerkkini on kärjistetty se herättää kuitenkin ajatuksia, eikö?

Loppu sanat

Reissutyöni maakunnissa on ollut silmiä avaavaa ja tiedän jo tätä kirjoittaessani, että en ole nähnyt tai kuullut vielä puoliakaan siitä mitä kaikkea tuolla kentällä tapahtuu. Jotenkin toivoisin, että päättäjät pukisivat goretexit päälle ja hyppäisivät mukaan vaikkapa kotipalvelu yrittäjän kanssa kierrokselle. Kenties se auttaisi ymmärtämään paremmin sitä, mitä se arki ruohonjuuritasolla on juuri nyt. Lopulta se meneekö jokin lakiesitys läpi vai ei, ei ehkä olekkaan niin kovin tärkeää, vaan se, että me kaikki saisimme tasapuolisesti, tasalaatuisesti ja tasaisesti tarvitsemiamme sosiaali- ja terveysalan palveluita. Valitettavasti tämän perusoikeuden toteutumisen tilanne vaikuttaa tällä hetkellä huonolta.

(Blogia päivitetty 28.1.2019)

Sote-uudistus kokonaisuudessaan on useimmille mysteeri, pala palalta sen sisältöä valotetaan, mutta mikä on se iso kuva johon kaikki rakentuu? Mihin me olemme menossa ja mitä muutos tuo tullessaan? Tätä kirjoitettaessa tiedetään jo paljon, varmasti joitakin rakenteellisia asioita tullaan vielä täsmentämään kun matkan varrella opitaan lisää, mutta pääpiirteet ovat selvät. Kyseessä on suurin hallinnon ja toimintatapojen muutos mitä Suomessa on koskaan tehty. Muutoksen kohteena ja vaikutuspiirissä ovat noin satatuhatta sosiaali- ja terveysalalla työskentelevää ihmistä, sekä kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat. Tämän lisäksi muutoksia tulee myös sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen, ohjaukseen ja verotukseen. Kaiken tämän muutoksen keskiössä on tavoite, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy muiden alueellisten tehtävien ohella maakuntien vastuulle 1.1.2019 alkaen. Ministeri Rehulan mukaan keskeistä muutoksessa on se miten varmistetaan laadukkaat ja riittävän lähellä tuotetut palvelut maakunnan asukkaille.

Suunnitteilla ja luonnosteltavana olevan palvelutuottajalain keskeinen ajatus on se, että palveluntuottajan on turvattava tuottamiensa palveluiden laatu, asiakaskeskeisyys, turvallisuus ja asianmukaisuus sekä valvottava näiden toteutumista. Laissa säädetään myös toiminnan johtamisesta ja niistä edellytyksistä, joita vastuuhenkilöillä on oltava.  Jo näistä lausumista on pääteltävissä, että vuodesta 2017, tai siitä hetkestä kun uusi laki astuu voimaan, yrityksien omavalvonnan rooli korostuu, muuttuu entistä aktiivisemmaksi, vastuullisemmaksi ja on itseohjautuvampaa. Muutoksien tarve on huomattu jo sen suhteen, että yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden osuus kasvaa jatkuvasti , joka puolestaan kasvattaa palveluiden valvonnan tarvetta. Valvonta resursseja ei voida kuitenkaan kasvattaa samassa suhteessa, joten tarvitaan muita keinoja joiden avulla sosiaali-ja terveyspalveluiden laatu voidaan turvata. Tavoitteena on, että tämä laki astuu voimaan 1.1.2017.

Hallitus on eduskunnalle tekemässään lakimuutos ehdotuksessa vertaillut Pohjoismaissa käytössä olevia sote käytäntöjä, kuten myös Alankomaiden ja Skotlannin käytäntöjä. Onkin selvästi nähtävillä, että näistä maista on poimittu tiettyjä malleja myös tulevaan Suomen sote-uudistukseen. Pohjoismaissa on 2000-luvulla siirrytty malliin, jossa sote palveluiden järjestämisvastuu on isompien alueiden vastuulla. On havaittu, että isommilla alueilla on paremmat taloudelliset edellytykset palveluiden toteuttamiseen kuin pienemmillä. Myös palvelujen järjestäminen ja tuottaminen ovat selvästi eriytyneet toisistaan, jolloin palvelujen tuottajat kykenevät tarjoamaan entistä monipuolisemman palvelukattauksen. Pohjoismaissa voidaan nähdä selkeä suuntaus myös sille, että asiakkaiden asemaa ja oikeuksia on vahvistettu esimerkiksi valinnanvapauden kautta. Sosiaalipalveluiden osalta niiden järjestämisvastuu on kuntavetoista kaikkialla Pohjoismaissa.

Useimmissa tarkastelluissa maissa on siirrytty lakisääteiseen valinnanvapauteen, joka koskee vapautta valita palvelujen tuottaja. Toinen merkittävä teema joka liittyy valinnanvapauteen on se, että järjestelmän läpinäkyvyyttä halutaan lisätä. Tähän tähdätään tuottamalla vertailukelpoista tietoa palveluiden laadusta, saatavuudesta ja kustannuksista. Näiden tietojen jakamiseen eri mailla on käytössä omia kansalaisille suunnattuja verkkopalveluita, jotka helpottavat valinnan tekemistä. Alankomaiden järjestelmä poikkeaa sikäli Pohjoismaiden ja Skotlannin käytännöistä, että se on hyvin pitkälti vakuutusperusteista ja siinä palveluiden tuottajat ovat yksityisiä, muissa maissa palveluita tuottavat sekä yksityiset, että julkiset tahot. Tosin myös Alankomaissa sosiaalipalveluista vastaa maakunnat ja kunnat, kuten myös Pohjoismaissa. Tässäkään tapauksessa kunnat eivät tuota sosiaalipalveluita vaan niiden tuottamisvastuu on kolmannella osapuolella. Valvonnan osalta jokaisessa maassa on erilliset virastot, jotka seuraavat ja valvovat alueellisesti palveluita ja palvelun tuottajia. Yhteistä lupakäytännöille on se, että tietyt palvelut vaativat erillisen luvan ja palveluiden tuottajien rekisteröitymisen lupaviranomaiselle.

Tarve uudelle lakimuutokselle tulee ennen kaikkea siitä, että tapa tuottaa sosiaali- ja terveysalan palveluita on muuttunut ja muuttumassa. Tämän vuoksi aiempi laki ei vastaa enää käytäntöjä  ja tämä on aiheuttanut esimerkiksi lain tulkinnan osalta hankaluuksia. Rakenteet itsessään kaipaavat tehostamista ja keventämistä, jotta tarvittavat viranomais resurssit voidaan paremmin kohdentaa sinne missä niitä tarvitaan. Tulevaisuudessa tavoitteena on, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat löytyvät samasta rekisteristä, joka osaltaan auttaa kansalaista palvelujen vertailemisessa ja valinnassa. Sote-uudistuksessa eräänä tavoitteena on erottaa toisistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen ja tuottaminen siten, että jatkossa maakunnat ja kunnat järjestävät ja huolehtivat palveluiden saatavuudesta ja palveluntuottajat tuottavat palvelut. Lakimuutos tarkoittaa myös sitä, että jatkossa yksityisiä ja julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia palveluntarjoajia koskee yksi ja sama laki.

Lakimuutos johtaa siis siihen, että palveluntuottajan vastuu palveluiden laadusta ja omavalvonnasta kasvaa. Palveluiden laadun lisäksi, palveluiden turvallisuus ja asianmukaisuus korostuvat. Edellämainittujen seikkojen vahvistamisen lisäksi tavoitteena on laatia säädös toiminnan johtamiseen ja vastuuhenkilöihin liittyvistä edellytyksistä. Tämän tavoitteena on ennaltaehkäistä palvelutoiminnassa ilmeneviä puutteita ja vähentää viranomaisten tarvetta puuttua näihin jälkikäteisen valvonnan avulla.

Onkin siis selvää, että entiseen ei enää ole paluuta, muutos on varmaa. Mikä on myös varmaa on se, että hinnalla kilpailu ei ole enää yksistään ratkaisevassa roolissa kuten aiemmin kilpailutuksissa. Sote-uudistuksen myötä hinta ei ole enää kriteeri vaan palvelun kilpailuttaja-> maakunta laatii tietyt palvelukuvaukset ja hyväksyy kilpailutukseen ne toimijat, jotka vastaavat parhaiten näitä kuvauksia. Hinta puolestaan määräytyy kilpailutuksen yhteydessä eli voidaankin puhua ns. käänteisestä kilpailutuksesta, jossa hinta on kiinteä ja palveluntuottajien vertailu suoritetaan eri laatutekijöiden ja palvelukuvauksien kautta. Aiemmin kunta on luvannut kilpailutuksessa pärjääville mahdollisesti tietyn määrän asiakkaita, tulevaisuudessa yritys ilmoittautuu palvelun tarjoajaksi ja asiakas valitsee sote-alueen palveluntuottajien listasta sen palveluntuottajan, joka soveltuu parhaiten hänen tarpeisiinsa.

Etenkin pienyrittäjien on uudistettava toimintaansa, jotta yrityksen nimi jää mieliin ja jonka asiakas valitsee kaikkien palveluntuottajien rekisteristä tarvitsemansa palvelun toteuttajaksi. Aikaisemmin riitti, että oma tontti on hoidettu ammattitaito edellä, mutta nyt ammattitaidon lisäksi tarvitaan markkinointi osaamista, sillä jatkossa yrityksien täytyy panostaa myös kuluttajille suunnattuun suoramarkkinointiin. Toinen tärkeä tekijä on maineenhallinta, joka näin sosiaalisen median aikakautena vaatii erityisen paljon tarkkaavaisuutta. Seniori ikäisetkin käyttävät jo varsin ketterästi sosiaalista mediaa ja ainakin heillä on valppaat omaiset, jotka ovat kiinnostuneita omaisensa tilanteesta. Kolmanneksi yrityksen on hyvä pohtia omia viestintä tapojaan, miten yritys itse viestii suoraan asiakkaille tai sosiaalisessa mediassa ja mediassa yleensä ja millä tavoin se hoitaa esimerkiksi asiakaspalautteisiin vastaamiset. Vaikka asiakaspalautteen ongelmaa ei pystyisikään siltä istumalta hoitamaan, asiakkaalle tai hänen omaiselleen jää hyvä kuva kun asia on otettu ripeästi käsittelyyn. Yhteiskunta tulee odottamaan myös aiempaa kattavampaa ja avoimempaa raportointia yrityksiltä, sillä myös tämä tulee olemaan osatekijä kansalaisten tekemien valintojen taustalla. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät liittyvät yrityksen laatuun. Laadun pitäminen tasaisen hyvänä ei ole mikään itsestään selvyys ja siksi siihen onkin syytä lisätä esimerkiksi viestintään ja markkinointiin liittyviä kriteereitä, jotka omalta osaltaan varmistava yritykselle hyvän maineen, positiivisen mielikuvan ja tehokkaan markkinoinnin.

Ensimmäisessä osassa keskityimme omavalvonnan laatuun. Tässä osassa puolestaan keskitymme niihin vaatimuksiin, joita Kanta palvelut sekä muut sosiaalialan tietojärjestelmiin liittyvät vaatimukset ja muutokset tuovat mukanaan myös omavalvontaan. Kirjoituksen alussa keskitymme yleisiin tietojärjestelmiä koskeviin vaatimuksiin ja tämän jälkeen kerromme, mitä tämä tarkoittaa omavalvonnan kannalta.

Vaikka normaali arki onkin kovin kiireistä eri sosiaalialan yrityksissä, tulevien muutoksien vaatimien toimenpiteiden täytäntöönpanon suhteen ei kannata viivytellä, ne täytyy olla jokatapauksessa tehtynä hyvissä ajoin ennen Kanta palveluun liittymistä. Työtä riittää ennen kuin kaikki sähköisten toimintaympäristöjen vaatimat eri toimenpiteet on suoritettu ja viety osaksi yrityksen toimintaa. Lyhyesti THL:n vaatimuksessa todetaan, että palvelun tuottajan on kuvattava omavalvontasuunnitelmassa tietoturvaan, tietosuojaan ja tietojärjestelmien käyttöön liittyviä yrityksen käytäntöjä. Osana omavalvontasuunnitelmaa on kuvattava se, kuinka palvelujen antaja varmistuu siitä, että käytettävät tietojärjestelmät ja tietojärjestelmäpalvelut täyttävät tämän määräyksen mukaiset vaatimukset. (THL määräys 1/2015)

Positiivista muutoksessa on se, että se on sama kaikille. Jokainen sosiaali- ja terveysalan yritys Suomessa on samojen vaatimuksien äärellä. Nämä vaatimukset asettavat tiettyjä toimenpiteitä niin järjestelmien valmistajille, kuin niitä käyttävillekin. Käytännössä siis jokaisen järjestelmä valmistajan on toteutettava järjestelmässään ne vaatimukset, jota sen käyttötarkoitus sille asettaa. Vastavuoroisesti kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tuottavien sekä apteekkien on huolehdittava siitä, että niiden käyttämät järjestelmät täyttävät ainakin järjestelmille asetetut vähimmäisvaatimukset. Vähimmäisvaatimukset on eritelty niin sähköiseen reseptiin, potilastiedon arkistoon kuin sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoonkin liittyen.

Tietojärjestelmän valmistajien on ilmoitettava Valviralle vuoden 2016 loppuun mennessä tuotantokäyttöön otettavista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Valvira tuottaa vuoden 2017 alkuun mennessä julkisen rekisterin näistä tietojärjestelmistä. Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava yritys voi näin ollen tarkistaa rekisteristä löytyykö sieltä nykyinen tai suunniteltu tietojärjestelmäpalveluiden tuottaja. Yritys voi siis itsenäisesti valita järjestelmänsä, kunhan se löytyy rekisteristä tai tulee liittymään rekisteriin. Yrityksen omalla vastuulla on myös edelleen omavalvontasuunnitelma ja niiden käytäntöjen suunnittelu joilla taataan asiakas- ja/tai potilastietojen turvallinen käsittely omassa toiminnassa.

Asiakastietolain 19 § :n mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelun tuottajan on laadittava tietoturvaan ja tietosuojaan  sekä tietojärjestelmien käyttöön liittyvä omavalvontasuunnitelma. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että palvelun tuottaja sekä yrityksessä työskentelevä henkilökunta hallitsee käytössä olevien tietojärjestelmien käytön. Työkäytäntöjen osalta on myös tärkeää, että henkilökunta tietää potilas- ja asiakastietoihin liittyvät salassapitoon ja tietoturvaan liittyvät  käytännöt ja ymmärtää väärinkäytöksistä aiheutuvat seuraamukset. Asiakastietolain 19§:n lisäksi omavalvontaan liittyviä säännöksiä löytyy myös terveydenhuoltolaista (1326/2010), yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laista (152/1990) ja yksityisestä sosiaalihuollosta annetussa laista (992/2011).

Tärkeintä on, että yrittäjä pystyy toiminnassaan todentamaan omavalvonnassa kuvatut ja tietosuoja lainsäädännössä edellytetyt asiat valvovalle viranomaiselle pyydettäessä. Lainsäädännössä korostuu yrityksien osoitusvelvollisuus, mikä sanamukaisesti on sitä, että yritykset osoittavat tietosuojakäytäntöjen ja asiakirjojen kautta täyttävänsä niille asetetut vaatimukset.

Omavalvonnassa tietojärjestelmien tekniset toiminnallisuudet ja näihin liittyvien vaatimuksien täyttäminen ovat tietojärjestelmäpalveluiden tuottajan vastuuta. Sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan organisaation on kuitenkin varmistettava, että näistä vaatimuksista on huolehdittu valmistajan toimesta ja siksi ne tuleekin ottaa huomioon jo hankintoja suunniteltaessa ja ostosopimuksissa.

Tärkeimpänä ajatuksena tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvissä omavalvonnan vaatimuksissa on se, että niiden avulla varmistetaan ja vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tietoturvakäytäntöjä. Siksi palvelun tuottajan tuleekin varmistaa, että omavalvonta suunnitelma toteutuu kaikissa sen palveluyksiköissä ja muiden palveluiden tuottamiseen osallistuvien tahojen toiminnassa esimerkiksi ostopalveluissa.

Mitä tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvän omavalvonnan tulisi siis sisältää?

1. Omavalvonnassa tulee kuvata ne tavat, joilla vastuut on määritetty yrityksessä. Nämä vastuut koskevat asiakas- ja potilastietojen käsittelyä toiminnallisuuden, tietoturvallisuuden ja yhteistoiminnallisuuden osalta. Vastuut on määriteltävä ja kuvattava vaikka käytännön vastuu olisikin jollakin muulla palveluhankinnan tai sovellusvuokrauksen kautta. Tämä sen vuoksi, että omavalvonnan kohde vastaa omavalvontasuunnitelmasta silloinkin kun se hankkii käyttöympäristön tai muita tietoteknisiä palveluita ostopalveluina. Huomionarvoista on se, että tietoturvavastuut tulee ulottaa myös alihankkijoihin ja muihin sopimuskumppaneihin.
2. Omavalvonnan kohteen tulee myös selvittää käytetyn palvelun viestinvälitysoperaattorin ja palvelun tarjoajan väliset tietosuoja käytännöt. Mikäli viestinvälitys on ulkoistettu ei-suomalaiselle yritykselle tulee sen toteuttamisessa noudataa Suomen lainsäädäntöä. Mikäli käytettävät viestinvälityspalvelut ovat ulkomaisia tulee omavalvonnan kohteen selvittää ettei toisen maan viranomaisilla ole mahdollista päästä käsiksi viestintään tai välitettyihin tietoihin.
3. Omavalvontaan kuuluu olennaisesti myös henkilöstön kouluttaminen. Yrityksessä työskentelevien henkilöiden on suoritettava koulutuksia niin potilastietojen käsittelyyn tietosuoja- ja tietoturva-asioihin liittyen. Koulutuksen määrä ja kesto suhteutetaan henkilön työtehtäviin.
4. Koulutuksiin liittyen omavalvonnan kohteella tulee olla koulutussuunnitelma ja toimintamalli perehdyttämiseen, kouluttamiseen ja näiden seurantaan. Koulutussuunnitelmassa tulee kuvata vaadittavan koulutuksen sisältö ja toteuttamistavat. Pelkkä listaus tarvittavista koulutuksista ei siis ole riittävä dokumentointi. Koulutukseen osallistuminen tulee todentaa esimerkiksi todistuksilla muilla soveltuvilla merkinnöillä koulutukseen osallistumisesta. Lain mukaan tietojärjestelmiä käyttäviltä vaaditaan myös kokemusta. Tätä kokemusta ja siihen liittyvää osaamista tuleekin seurata ja niitä henkilöitä tulee tukea koulutuksin, joiden osaamisessa on puutteita.
5. Omavalvonnassa tulee kuvata ne keinot miten varmistetaan, että tarvittavat käyttöohjeet ovat kaikkien niiden saatavilla, jotka käyttävät asiakastyöhön liittyviä tietojärjestelmiä. Käyttöohjeet tulee olla sillä kielellä, jonka osaaminen on vähimmäisvaatimus työn suorittamiselle. Omavalvonnassa otetaan siis kantaa ja kuvataan mistä löytyvät järjestelmän valmistajan ohjeet, tiedot koulutuksista sekä ne käytössä olevat menettelytavat joilla seurataan tietojärjestelmien ohjeiden mukaista käyttöä.
6. Mahdollisien ongelmatilanteiden osalta omavalvonnan kohteella tulee olla määriteltynä selkeät menettelytavat, ohjeet ja vastuut, jotta tällaiset tilanteet pystytään havainnoimaan, tiedottamaan ja korjaamaan ajoissa. Tämän lisäksi on kuvattava missä ohjeet ovat saatavilla poikkeustilanteesta huolimatta. Kaikki järjestelmän käyttöön liittyvät tukipalvelut on myös kuvattava.
7. Omavalvonnan kohteen on selvitettävä miten järjestelmään liittyvät päivitykset ja ylläpito hoidetaan riittävän asiantuntevasti. Mikäli tämä vaatii omaa henkilöstöä, omavalvonnan kohteen tulee varmistaa ylläpidosta vastaavien riittävä asiantuntemus. Asennukseen, ylläpitoon ja päivitykseen liittyvät seikat voidaan osoittaa suunnitelmalla, joka sisältää kuvaukset päivitys, muutoksenhallinta ja korjausprosesseista sekä virhe ja poikkeustilanteisiin liittyvistä menettelytavoista. Samoin on kuvattava tietojärjestelmiä asentavan ylläpitävän ja päivittävän henkilön rooli ja vastuut suhteessa omavalvonnan kohteeseen ja tietojärjestelmä palvelun tuottajaan.
8. Omavalvonnan kohteen tulee määrittää tietoturvapolitiikka, jota yrityksessä noudatetaan. Tässä politiikassa kuvataan miten sitä tarkastetaan, kehitetään, miten tietoturva on vastuutettu ja organisoitu toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tähän sisältyy olennaisesti myös riskienhallinta sekä kansallisten vaatimuksien seuranta ja toteutuminen
9. Yrityksien tulee myös määrittää kuka on yrityksen tietosuojavastaava. Tietosuojavastaava toimii yrityksessä tietosuojaan liittyvien asioiden asiantuntijana. Tietosuojavastaavalla tulee olla selkeä ja dokumentoitu tehtävänkuva.
10. Tietosuojaan liittyen yrityksen on myös määriteltävä oma seuranta- ja valvontasunnitelma. Tässä suunnitelmassa otetaan kantaa esimerkiksi siitä millä tavoin seurataan henkilötietojen käytön seurantaa ja miten toimitaan mikäli väärinkäytöksiä ilmenee.
11. Käyttöoikeuksien osalta omavalvonnan kohteen tulee myös tehdä omia määrityksiään. Tähän liittyy mm. käyttöoikeuksien hallinta ja se hallitaanko näitä käyttöjärjestelmän vai ulkopuolisen järjestelmän avulla. Käyttöoikeuksia tulee hallinnoida tarkasti ja niihin tehdyistä muutoksista tulee pitää lokia. Käyttöoikeudet tulee dokumentoida, kuvata ja rajata esimerkiksi käyttäjä roolien mukaisesti.Kanta palveluihin liittyvissä järjestelmissä ei voi olla yhteiskäyttötunnuksia.
12. Kanta palveluin liittyvissä tietojärjestelmissä käytetään vahvaa tunnistautumismekanismia tai poikkeustapauksissa vahvaa salasanaa käytäen. Tämän ja muiden teknisten vaatimusten toteuttaminen on myös kuvattava omavalvontasuunnitelmassa.
13. Omavalvonnan kohteen on kiinnitettävä huomiota myös tietosuojan- ja tietoturvan takaavaan fyysiseen käyttöympäristöön. Tähän liittyy toimitilat, tilojen sijoittelu, sisustus, äänieristys, näyttöjen ja tulostimien sijoittelu ja suojaaminen sivullisilta.
14. Mahdollisten liikuteltavien potilastietoja sisältävien laitteiden osalta on myös kuvattava, miten niiden tietoturvasta ja tietosuojasta on huolehdittu.
15. Mahdollisten paperisten tulosteiden osalta, jotka saattavat sisältää asiakas-tai potilastietoja, on myös kuvattava miten niiden tietosuojasta ja tietoturvasta on huolehdittu ja miten näitä säilytetään ja hävitetään.
16. Omavalvonnan kohteen tulee yksilöidä mistä löytyy tieto järjestelmistä ja niiden versioista, joita omavalvonnan kohteessa käytetään. Tällaisia järjestelmiä ovat  1) suoraan kantapalveluihin liittyvistä A luokan järjestelmät 2) asiakas- ja potilastietoja käsittelevät B luokan järjestelmät ja 3) muut tietojärjestelmät
17. Omavalvonnan kohteen on varmistettava, että käytössä olevat eri tietojärjestelmät eivät vaaranna toistensa suorituskykyä tai tietosuoja- ja tietoturvaominaisuuksia.
18. Mikäli omavalvonnan kohde on liittynyt Kanta palveluiden käyttäjäksi tulee omavalvonnassa selvittää miten palvelun tietoturvallinen käyttö varmistetaan. Kansallisen tietojärjestelmä palvelun käyttö edellyttää erityistä seurantaa ja valvontaa.
19. Omavalvonnan kohteen on varmistettava omalta osaltaan, että kanta-palveluihin arkistoidaan ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereihin kuuluvia potilas- ja asiakasasiakirjoja. Se ei siis ole kaikkien dokumenttien dokumentti pankki, näitä varten yrityksellä tulee olla oma tietojärjestelmänsä.

Tässä blokikirjoituksessa keskitymme ennenkaikkea siihen, mitä Kansa tarkoittaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen kannalta ja mihin sosiaalialan yrittäjän on tulevina vuosina syytä valmistautua. Kansalaisille suunnattuihin ratkaisuihin viittaamme soveltuvin osin.

Summa sumarum: tulevaisuutta varten organisaatioiden on huolehdittava siitä, että yrityksen omavalvontasuunnitelma on ajantasainen, se sisältää myös tietoturvaan ja tietojärjestelmiin liittyvät asiat ja yrityksessä on tehty riittävästi itseauditointia. Laadulliset tekijät korostuvat ja asiakkaan osallisuutta omiin asioihinsa kannattaa harjoitella jo hyvissä ajoin. Varmenteiden hankinta ja jakelu on suunnitelmallista ja hyvin mietittyä. Yritys on perustanut rekisterinpitäjän rekisterin ja tarkistanut SOTE-organisaatiorekisterinsä. Yrityksen tulee myös huolehtia, että arkistot ja asiakirjan hallinta tapahtuu asiakasasiakirjalaissa määrätyllä tavalla. Yrityksen tulee myös huolehtia siitä, että tekninen liittymäympäristö on valmiina. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yritys itse valitsee käyttöjärjestelmän, jonka avulla valtakunnaliiseeen palveluun liittyy, sitä ei valtakunnallisesti määrätä. Yrityksen valitseman järjesestelmän tulee täyttää vaatimustenmukaisuudet ja tietoturvaan liittyvät asiat. Yrityksen tulee selvittää omat toimintamallinsa, kouluttaa henkilöstönsä, tehdä Kanta-palvelusopimukset ja järjestää Kanta-palvelujen liityntäpisteet, suorittaa käyttöönotto ja huolehtia tuotantokäytön ylläpidosta ja tuesta. Työtä siis riittää ja töihin on syytä tarttua jo nyt!