Sote edellä puuhun?

Terveys

Sote uudistus on viimeaikoina ollut enemmän kuin koskaan pinnalla. Osa huomiosta on kiinnittynyt valinnanvapauslakiin ja hallituksen rakoileviin riveihin, mutta muutkin tehdyt ja tekemättömät asiat soteen liittyen ovat puhuttaneet. Paljon puhutaan siitä kuka sanoi, mitä sanoi ja miksi sanoi, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei missään tapauksessa olisi pitänyt tehdä ja mitkä kenenkin motiivit ovat. Valitettavan vähän puhutaan kuitenkin siitä, mitä sote kentällä tapahtuu tavallisen palveluita tuottavan yrittäjän ja palveluita saavan asiakkaan näkökulmasta.

Tässä blogikirjoituksessa kerron muutamia esimerkkejä siitä miten ruohonjuuritasolla menee tällä hetkellä. Olen huolissani siitä, että jonkin asteinen vauhtisokeus tai sokeus ylipäätään on vallalla juuri nyt. Pelkään, että käsillä olevan muutoksen varjolla jätetään huomioimatta se mihin kentällä pitäisi kiinnittää huomiota. Vaikuttaa siltä, että katseet ovat niin tiiviisti tulevaisuudessa, että ei huomioida sitä millainen sekava tila on ottanut vallan. Tulevaisuutta pitää rakentaa ja suunnitella, mutta jos pienyrityksillä ei ole edes riittävää tietoa muutoksesta, resursseista puhumattakaan on muutoksen tekeminen todella haastavaa. Suurin ongelma on siis tiedon puute, tämä aiheuttaa hämmennystä, hätiköintiä, aktiivista odottamista ja sekaannusta. Mielestäni olisi äärimmäisen tärkeää muutoksen tekemisen ohella huomioida sitä miten tämä kaikki heijastuu asiakkaisiin ja kentällä työskenteleviin. Seuraavissa kappaleissa kuvaamani tilanteet eivät kuvaa välttämättä koko maan tilannetta. Varmasti maakunnallisia eroja löytyy. Yhtä kaikki nämä ovat esimerkkejä elävästä elämästä.

muutos

Omavalvonta ja sen merkitys

Ensimmäisenä haluan puhua omavalvonnasta. Perinteinen toiminnan omavalvonta on saanut rinnalleen myös tietosuojan ja tietoturvan omalvalvontasuunnitelman. Omavalvonnan rooli tulee kaiken kaikkiaan vahvistumaan entisestään tulevaisuudessa, valvonnan painopisteen siirtyessä yhä enemmän omavalvonnan piiriin. Omavalvonnan tulisi nimensä mukaisesti olla yrityksen toiminnassa mukana kulkeva työkalu, jossa kuvataan yrityksen tapaa toimia. Siihen liitetään asiakirjoja, jotka liittyvät yrityksen toimintaan ja ovat arjessa aktiivisesti käytössä. Omavalvonta on myös valvovan viranomaisen valvontaväline. Yrityksien omavalvontasuunnitelmiin tutustutaan kun yritys aloittaa toimintaansa, tarvittaessa ja ennen mahdollista tarkastuskäyntiä.

Matkoillani törmäsin kuntaan, jossa yritysneuvonta kopioi, leikkaa ja liimaa tuoreille sote alan yrityksille omavalvontasuunnitelmat! Kyseessä ei ole suuren suuri kunta, mutta kyllä näitä samasta puusta veistettyjä omavalvontasuunnitelmia löytyy varmasti useita. Olin sanaton ja mykkä järkytyksestä. Jos mietitään sote alan yrityksen toimintaa ja sitä miten kenttä on ylipäätään muuttumassa omavalvonnasta tulee se väline ja linkki viranomaisen ja yrityksen välillä minkä pitää olla aivan absoluuttisen ajantasainen ja paikkaansa pitävä. Se ei saa sisältää mitään satuilua ja sen pitää kuvata kunkin yrityksen omaa toimintaa. Jos se ei sitä kuvaa ja jotakin tapahtuu joutuu yrittäjä itse siitä myös vastuuseen. En osoita sormellani tuoreita yrittäjiä he hakevat yritysneuvontaa ja sitä myös olettavat saavansa. En oikeastaan syytä edes yritysneuvojaakaan, eiväthän he ole sote alan asiantuntijoita eivätkä sitä myöden välttämättä ymmärrä omavalvonnan merkitystä. Mutta se minne suuntaan katseeni on valvovat viranomaiset. Mikä on valvonnan taso, jos tällaiset`samansisältöiset leikkaa liimaa omavalvonnat menevät läpi kerta toisensa jälkeen?

Vastaan on tullut myös yrityksiä, jotka omavalvonnasta kysyttäessä eivät ole edes tienneet mitä omavalvonnalla tarkoitetaan. Tämä ei siis välttämättä tarkoita sitä, etteivätkö he olisi joskus aikanaan omavalvontasuunnitelmaa tehneet, sitä vain ei ole sen jälkeen kertaakaan kysytty ja näin olen sitä ei ole myöskään tullut päivitettyä. Jälleen kerran kohdistan katseeni valvontaan, jos valvontaa ei ole, ei ole myöskään tarvetta päivittää säännöllisesti omavalvontasuunnitelmaa. Tämähän kuvaa myös sitä, että omavalvontasuunnitelman päivitys on pitkälti päivämäärän päivitystä, joten se ei sinällään ole mikään työväline, millainen sen pitäisi olla.

Pohdintaa: Miksi omavalvonnan merkityksen ymmärtämisessä on edelleen aukkoja? Miksi heikkolaatuiset omavalvontasuunnitelmat päästetään läpi toimintaa aloittavilla yrityksillä? Miksei heitä neuvota miten heidän tulisi suunnitelma tehdä, jotta se vastaa totuutta ja sitä mitä heiltä vaaditaan?

lomake

Valvonta ja osaaminen

Tässä tapauksessa puhun sekä aluehallintoviraston valvonnasta, että kuntayhtymien suorittamasta valvonnasta. Valvonnathan ovat hyvin pitkälle niin sanottuja pöytälaatikko tarkastuksia. Tarkastuksien kulku on hyvin samankaltainen. Tarkastuksessa katselmoidaan valvontakohteesta ja aiheesta riippuen tietyt dokumentit ja dokumenttien sisältö. Samalla käynnillä pyydetään todentamaan toimenpiteet joita on tehty mahdollisten aiempien huomioiden osalta. Tämän jälkeen laaditaan mahdollisia uusia huomioita ja hieman myöhemmin yritys saa käynnistä tarkastusraportin. Tämän jälkeen yritys jää taas omiin oloihinsa kunnes seuraavan tarkastuksen aika jälleen koittaa. Dokumentteihin tukeutuvissa tarkastuksissa vaarana on kuitenkin se, että ne pohjautuvat pelkästään dokumentointiin, jolloin käytännön toimintojen havainnointi saattaa jäädä hyvin pinnalliseksi.

Tarkastuskäynneillähän pitäisi tutustua myös toimitiloihin ja niiden aikana tulisi haastatella ainakin muutamia asiakkaita. Aina tähän ei kuitenkaan ole aikaa. Työntekijöitä ja asiakkaita haastattelemalla yrityksen tilanteesta voisi saada huomattavasti kokonaisvaltaisemman kuvan.  Miten yritykset voivat kehittää itseään tällaisten käyntien pohjalta? Valvonnanhan tulisi antaa yritykselle myös suuntaviivoja sen suhteen mitä heidän tulee tietää ja mitä pitäisi tehdä paremmin. Olen kuullut liian monta kertaa miten ennen tarkastusta laitetaan hurjalla tohinalla koko dokumentaatio tai ainakin valvontaan liittyvä dokumentaatio kuntoon, ja mikä pahinta fiksataan työvuorosuunnitelmat näteiksi haamutyöntekijöillä, jotta ne hoitomitoituksia ja kun ovi sulkeutuu tarkastajien jälkeen kaikki jatkuu kuten aina ennenkin. Mikään ei muutu koska näinkin pärjää. Tiedän kyllä miksi tätä tehdään kuten tehdään. Dokumentteihin perustuva valvonta on helppoa. Dokumentit joko ovat kunnossa tai ne eivät ole. On paljon monimutkaisempaa lähteä arvioimaan käytännöntasolla tapahtuvaa toimintaa. Toki on mahdollista tehdä huomioita yrityksen tilasta pelkkien dokumenttienkin avulla, mutta käytännön havainnointi antaa todellisemman kuvan siitä millä tasolla vaatimuksien toteuttaminen ihan oikeasti on.

Tarkastuksien osalta ehkä surullisimpia ovat tapaukset, joissa tarkastajat eivät ole tehneet kotiläksyjään kunnolla. Toisin sanoen he eivät ole olleet tietoisia siitä mitä he oikeastaan tulevat tarkastamaan, saati minkä lainsäädännön alle tarkastettava kohde kuuluu. Tämä on mielestäni merkittävä puute tarkastajan osaamisessa. Työhän pohjautuu nimenomaisesti sen tarkastamiseen onko tarkastettava kohde ymmärtänyt oikein mitä lainsäädäntö yritykseltä edellyttää ja toteutuuko tämä käytännössä. Tässäkään tapauksessa ei ole syytä osoitella yksittäistä tarkastajaa. Suurin ihmettelyni kohdistuu siihen, miten on mahdollista, että näinkin vastuullisessa työssä olevien henkilöiden osaamista ei tarkisteta ja varmisteta säännöllisin väliajoin? Valitettavaa tarkastuksien osalta on myös se, että hyvin useiden kuntien alueella olen kuullut yrittäjiltä ettei heitä ole kunnan toimesta käyty tarkastamassa pitkiin aikoihin, vaikka kunnalla tarkastusvelvollisuus onkin. Onpa käynyt niin, että aluehallintovirasto tekee tarkastuksia säännöllisemmin, kuin oma kunta.

Luonnollisesti tarkastajat ja valvonta eivät yksin ole syypäitä siihen, että aina aika-ajoin saamme lukea tarinoita räikeistäkin rikkomuksista. Kyllä siinä kohtaa myös yritys itse on tietoisesti liikkunut harmaalla alueella. Tiedän kuitenkin, että monet haluavat toimia hyvin ja lainmukaisesti, mutta he eivät vain yksinkertaisesti tiedä mitä heiltä vaaditaan ja ovatko he ymmärtäneet vaatimukset oikein. Tämä johtuu siitä, että kukaan ei ole tätä heiltä koskaan kysynyt. On kysytty dokumentteja, mutta ei ole varmistettu osaamista ja ymmärrystä. Monet pienyrittäjät ovat täysin yksin, ilman verkostoja joissa jaettaisiin tukea ja tietoja, tällöin he ovat täysin valvonnan ja siitä saatavan informaation varassa.

ihminen tietosuoja

Tietosuojan ja tietoturvan taso

Tällä hetkellä jonkin verran kohinaa tietosuojan ja tietoturvan ympärillä on aiheuttanut EU:n tietosuoja direktiivi ja Kanta-palvelun vaatimukset. Pahoin pelkään, että kohinasta huolimatta on kuitenkin edelleen suuria aukkoja ymmärryksessä niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin osalta. Hyvällä maalaisjärjellä pääsee tässäkin asiassa jo pitkälle, mutta oma pelkoni on se, ettei tätä asiaa ymmärretä kokonaisuutena. Huomio on kiinnittynyt pitkälti digitaalisten järjestelmien tietoturvaan ja tietosuojaan. Fokus on karannut sieltä missä sen pitäisi olla, nimittäin käytännön työssä. Suurempaa huolta pitäisi pitää manuaalisista tiedostoista, niiden hallinnasta, henkilötietoja käsittelevien osaamisesta ja yleisestä laitteisiin liittyvästä turvallisuudesta. Hakkerit voivat kyllä ottaa tietojärjestelmät ja laitteet haltuunsa jos ne ovat suojaamattomia, mutta sellaista osaamista on vain harvalla. Jokainen meistä voi kuitenkin halutessaan napata mukaansa mielenkiintoiselta näyttävän paperin, mapin tai vihkon.Tai kirjautua järjestelmään, jonka salasana on liimattu post-it lapulle tietokoneen viereen tai tallennettu tietokoneen tai mobiililaitteen välimuistiin.

Olen kuullut kotihoidosta tapauksista, missä naapurit, sukulaiset ja muut kylänmiehet saattavat käydessään tutkailla puhtaasta uteliaisuudesta mummon tai vaarin ”reissuvihkoa”. Näissä vihkoissa harjoitetaan viestinvaihtoa asiakaan tilanteesta ja siitä mitä asiakkaan luona on tehty. Sinällään ymmärrän kyllä, että kommunikaation ja tiedonvaihdon vuoksi vihko on tärkeä, mutta aina pitäisi pohtia myös sitä voiko se aiheuttaa minkälaista hallaa, mikäli se päätyy vääriin käsiin.

Väittäisin siis, että koko tätä tietosuoja asiaa on lähdetty purkamaan väärästä päästä. Ensimmäisenä pitäisi keskittyä sen varmistamiseen, että yrityksen käytännön toiminnat vastaavat tietoturvan ja tietosuojan hyviä tapoja. Vasta tämän jälkeen kannattaa näkökulmaa laajentaa ja mennä asiassa pidemmälle kohti sähköisiä järjestelmiä. Nykytilan ja kokonaispaketin ollessa selvillä, ollaan valmiita dokumentoimaan yrityksen käytännöt sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat. Tietosuoja- ja tietoturva asioita ei pitäisi ylipäätään tehdä vain sen vuoksi, että ollaan menossa osaksi Kanta-palveluita tai, että lainsäädäntö muuttuu. Nämä asiat pitäisi olla yrityksen peruslähtökohta aina kun sensitiivistä tietoa käsitellään. En edelleenkään syytä tästä yrityksiä, vaan sitä millä tavalla viranomaiset ovat asiat yrityksille opettaneet. Ajatellaan, että jos se on dokumentoitu niin se on kunnossa, vaikka tosiasiassa dokumenteilla ei yritystä johdeta päivääkään, varsinkaan jos ne eivät kuvaa todellisuutta.

 

testaus

Sote kokeilut

Maakunnissa on meneillään paljon kokeiluja, hankkeita ja projekteja tulevaan sote muutokseen liittyen. Maakunnasta riippuen kokeilujen kohteet vaihtelevat jonkin verran. Suurinta puhetta viime aikoina aiheuttanut valinnanvapauslaki on aiheuttanut kenties mielenkiintoisimpia käänteitä eri projekteissa ja kokeiluissa.

Tietooni on tullut kaksi erilaista tapausta. Ensimmäisessä tapauksessa valinnanvapautta oli se, että lähetteen määräävälle taholle oli todennäköisesti annettu suppeahkot speksit kenelle lähetteen voi määrätä. Käytännössä tämä aiheutti sen, että pienyrittäjät rajautuivat tästä ryhmästä pois. Kummallisinta on ollut se, että vaikka asiakkaat ovat halunneet lähetteen tietylle tutulle terapeutille eivät he sitä tahdo saada. Ne ketkä ovat jaksaneet taistella, ovat lopulta saattaneet saada lähetteen haluamalleen palveluntuottajalle ja ne, jotka eivät tätä taistelua jaksa käydä, joutuvat tyytymään kohtaloonsa. Minusta tässä ei ole kyse valinnanvapaudesta ollenkaan, tai no joku sen valinnan on tehnyt, mutta ei ainakaan asiakas itse.

Toisessa tapauksessa pienyrittäjiä on kehoitettu listautumaan suuremman palveluntuottajan listoille. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että esimerkiksi yksi tällaisella listalla oleva pienyrittäjä ei ollut saanut vuoteen tämän kanavan kautta yhtäkään asiakasta vaan asiakkaat on ohjattu suuremman palveluntuottajan omille työntekijöille. Onneksi tapauksen pienyrittäjällä oli kuitenkin muita olemassaolevia kanavia, joiden kautta hän sai asiakkaita. Muussa tapauksessa koko toiminta olisi voinut kuolla pois.

Se miksi tällainen lobbaaminen on vaarallista peliä on se, että tällä tavalla toimien asiakkaat totutetaan kokeilujen varjolla käyttämään tietyn palveluntuottajan palveluita ja sitten kun virallinen valinnanvapaus koittaa ohjautuu asiakas sinne mistä hän on tottunut palvelunsa saamaan jo kokeilun aikana. Tämä on puhtaasti psykologiaa. Toki mikäli palvelu on ollut huonoa, voi asiakas valita toisinkin, mutta tämän varaan ei voi toimintaansa rakentaa. Tämä ei totisesti anna luvattuja tasapuolisia mahdollisuuksia kaikille laadukkaasti työtään tekeville yrityksille siinä vaiheessa kun kaikki kilpailevat samoista asiakkaista (myös julkinenpuoli).

vaikutus

Sote yrittäjän vaikuttamismahdollisuudet?

Tämä kappale jää valitettavan lyhyeksi. Niitä vaikuttamismahdollisuuksia ei nimittäin juurikaan ole ollut. Kentällä pyörii järjestöt, isot toimijat ja hyväveli verkostot. Heillä on ollut aikaa ja mahdollisuuksia saada riittävää näkyvyyttä aikaiseksi päästäkseen istumaan oikeisiin pöytiin, niihin missä päätöksiä tehdään, missä niihin voidaan vaikuttaa tai missä niistä tiedotetaan. Samaan aikaan pienyrittäjät tekevät rajallisilla resursseillaan käytännöntyötä, kuvainnollisesti sormet mullassa. Eräässä tilaisuudessa pitkän linjan sote toimija, joka on tehnyt sote työtä kansainvälisellä tasolla kertoi, että Suomi on ottanut aivan omanlaisensa ja ei niin hyvällä tavalla ainutlaatuisen tavan toteuttaa tätä sote muutosta. Tämä samankaltainen muutos on viety läpi toisaallakin EU:ssa, eikä se ole missään saanut tällaisia muotoja kuin täällä meillä. En kyllä toisaalta minäkään ymmärrä kuinka byrokratiaa lisäämällä voidaan kuluja vähentää.

Hassua on esimerkiksi se, että terveyspalvelut ovat saaneet osakseen niin mittavaa huomiota vaikka ne pitävät sisällään vain noin 4% kuluista. Jos siis on tarpeellista leikata kuluja pitäisikö katseet kääntää sinne missä aiheutuu loput 96% kuluista? Lopulta sillä ei ehkä olekkaan niin suurta merkitystä vaikka joka pitäjässä olisi edelleen päivystys, jos puolet pitäjän väestöstä oirehtii muulla tavalla ja tarvitsee sosiaalialan palveluita. Vaikka esimerkkini on kärjistetty se herättää kuitenkin ajatuksia, eikö?

Loppu sanat

Reissutyöni maakunnissa on ollut silmiä avaavaa ja tiedän jo tätä kirjoittaessani, että en ole nähnyt tai kuullut vielä puoliakaan siitä mitä kaikkea tuolla kentällä tapahtuu. Jotenkin toivoisin, että päättäjät pukisivat goretexit päälle ja hyppäisivät mukaan vaikkapa kotipalvelu yrittäjän kanssa kierrokselle. Kenties se auttaisi ymmärtämään paremmin sitä, mitä se arki ruohonjuuritasolla on juuri nyt. Lopulta se meneekö jokin lakiesitys läpi vai ei, ei ehkä olekkaan niin kovin tärkeää, vaan se, että me kaikki saisimme tasapuolisesti, tasalaatuisesti ja tasaisesti tarvitsemiamme sosiaali- ja terveysalan palveluita. Valitettavasti tämän perusoikeuden toteutumisen tilanne vaikuttaa tällä hetkellä huonolta.

(Blogia päivitetty 28.1.2019)