Me tarvitsemme myös hiljaisuutta

 

rentoutuminen

 

Musiikki alkaa hiljaisuudesta, siitä taianomaisesta hetkestä, jossa tila tyhjenee äänistä ja odottaa ensimmäisten sävelten leikkiä. Hiljaisuus antaa meille mahdollisuuden virittyä tulevaan kokemukseen, kuunteluun. Hiljaisuus herkistää korvamme kuulemaan pienempiä vivahteita, äänettömyyttä ja omaa sisäistä ääntä.

Joillekin tuon oman sisäisen äänen kuunteleminen hiljaisuudessa voi muodostua kestämättömäksi kokemukseksi. Tyhjä tila on täytettävä melulla, itse tuottamalla, naputtamalla, hyräilemällä tai kääntämällä radion volyymiä suuremmalle. Hiljaisuus ahdistaa ja se pitää täyttää äänillä ja äännähdyksillä, puheella, joka usein on mitä turhinta. Hiljaisuuden täyttävällä puheella ei haeta keskustelua elämän syvimmästä olemuksesta vaan halutaan täyttää tyhjänpäiväisellä pölinällä hiljaisuudessa kaikuva totuus.

auringonlasku

Luonnon hiljaisuuteen pakeneva voi ällistyä siitä äänien määrästä, mitä luonto itsessään tuottaa. Tuuli ei ole äänetön, puut eivät ole hiljaa ja pienet eläimetkin tuottavat kulkiessaan ääniä, joilla kertovat, että täällä ollaan. Ääni osoittaa, että olemme olemassa. Se osoittaa, että olemme olemassa myös muille eliöille. Mutta me ihmiset olemme vieneet ääntelyn astetta pidemmälle; kun emme jaksa itse olla aina äänessä, käytämme tyhjän tilan täytteenä muita äänilähteitä, kuten soittimia. Kun ihminen jotain tekee, se tekee sen isosti, voisi joku naurahtaa.

Mielen myrsky on kuitenkin hyvä välillä rauhoittaa hiljaisuuteen keskittyen. Hiljaisuudessa saamme yhteyden itseemme ja sisäiseen viisauteemme. Kun käännämme hilaisuuden ystäväksemme, voimme kokea voimaantumisen ja vahvistumisen kehossamme, stressin helpottavan ja ajatusten selkenevän. Puheella on paikkansa, mutta sitä tulee käyttää  harkiten. Informaatiota tulee meille muutenkin niin kovin runsaasti päivän mittaan, että meidän on hyvä istahtaa hetki hiljaisuuteen, mitä se itse kullekin sitten merkitseekään.

Voimaannutaan hiljaisuudesta!